Silmänpohjan ja silmän etuosien valokuvaukset

Silmänpohjan valokuvausta käytetään yleisimmin glaukoomaa, diabetesta sekä silmänpohjarappeumaa sairastavien potilaiden tutkimuksessa ja seurannassa. Silmänpohjan valokuvauksessa kuvataan useimmiten näköhermonpäätä eli papillaa, näköhermosäikeitä, tarkan näkemisen aluetta eli makulaa sekä verkkokalvon verisuonten rakennetta. Näiden lisäksi silmälääkäri saattaa haluta rekisteröidä valokuvan avulla myös muita silmänpohjassa näkyviä löydöksiä, kuten esimerkiksi luomia tai arpia.

Silmänpohjankuvaus on potilaalle kivuton

Kuvausta varten mustuainen on ensin laajennettava silmätipoilla ja kuva päästään ottamaan noin puoli tuntia silmätippojen tiputtamisen jälkeen. Kuvaus on potilaalle kivutonta, mutta kameran salaman välähtäminen aiheuttaa potilaalle hetkellisen häikäisyn. Tutkimuksen jälkeen lähinäkö on heikentynyt muutamien tuntien ajan eikä autolla saa ajaa ennen tippojen vaikutuksen päättymistä.