Ohutneulabiopsia (ONB)

Lääkärin tutkimuksessa ja nykyaikaisilla kuvantamismenetelmillä kehosta löytyy usein kudosmuutoksia, joiden laatua ei kyetä luotettavasti päättelemään ilman täsmentäviä lisätutkimuksia. Yleensä tämä merkitsee näytteen ottamista löydöksestä ja sen mikroskooppista tutkimusta. Näytteen avulla selviää muun muassa kudoksen tyyppi, muutoksen hyvänlaatuisuus tai pahanlaatuisuus sekä mahdollinen tulehdus. Näytteeksi voidaan ottaa joko soluja tai pieni kudospala. Solunäyte saadaan ohutneulabiopsialla (ONB) ja kudospala joko paksuneulabiopsialla tai veitsellä leikkaamalla.

ONB:ssa läpimitaltaan 0.4 mm-0.9 mm oleva neula pistetään ihon läpi tutkittavaan kohteeseen, josta soluja irrotetaan neulan liikkeen ja alipaineen avulla. Neulan kulkua voidaan seurata näytteenoton yhteydessä ultraäänellä tai muilla kuvantamismenetelmillä. Näin voidaan varmistaa turvallinen pistosreitti ja neulan osuminen myös syvällä kehossa sijaitseviin kohteisiin.

Pinnallisissa kohteissa, joita ovat esimerkiksi rintarauhanen, sylkirauhanen, kilpirauhanen, ihonalaiskudos ja pinnalliset imusolmukkeet, ei tarvita erityisiä esivalmisteluja eikä puudutusta. Komplikaatiot näissä kohteissa ovat äärimmäisen harvinaisia: lähinnä voi esiintyä pistoskohdan kirvelyä ja vähäistä tihkuvuotoa. Syvät kohteet, kuten vatsaontelon elimet ja keuhkot, vaativat jälkiseurantaa ja ne biopsoidaan yleensä sairaalaolosuhteissa.

ONB soveltuu primaaritutkimuksena useimpiin luonteeltaan epäselviin kudosmuutoksiin ja se on usein oikotie oikeaan diagnoosiin. ONB on turvallinen menetelmä, jonka avulla voidaan välttyä turhilta rinnakkais- ja uusintatutkimuksilta sekä korkeamman riskin toimenpiteiltä.