Ensimmäinen käynti gynekologilla

Ensimmäinen käynti gynekologin vastaanotolla on jokaiselle nuorelle naiselle ainakin vähän jännittävää, toisille se voi olla jopa pelottavaa. Ensimmäistä käyntiä ja mahdollista sisätutkimusta on kuitenkin turha pelätä.  

Tavallisimmin nuoret naiset tai tytöt hakeutuvat gynekologin vastaanotolle siinä vaiheessa, kun he ovat alkaneet seurustella ja tarvitsevat ehkäisyä. Muita yleisiä syitä vastaanotolle hakeutumiseen ovat kuukautisiin liittyvät vaivat, kuten kovat kuukautiskivut tai runsaat ja epäsäännölliset kuukautiset. Tutkimuksiin kannattaa tulla myös, jos kuukautiset eivät vielä 16-vuotiaana ole alkaneet.

Tavalliset kysymykset gynekologilla

Ennen vastaanottoa kannattaa varautua vastaamaan muutamiin tavallisiin kysymyksiin:

• Minkä ikäisenä kuukautisesi alkoivat?
• Mikä on kuukautiskiertosi pituus? (eli kuinka pitkä väli on kuukautisvuodon ensimmäisestä päivästä seuraavan vuodon ensimmäiseen päivään)
• Montako päivää kuukautisvuotosi kestää?
• Mikä oli viimeisten kuukautisten alkamispäivä?
• Käytätkö säännöllisesti jotakin lääkitystä?
• Mikä on pituutesi ja painosi?
• Tupakoitko?
• Onko suvussasi taipumusta veritulppiin?
• Onko sinulla migreeniä?

Omista toiveista kannattaa kertoa gynekologille

Vastaanotto alkaa juttelulla, jolloin sinun kannattaa kertoa omista toiveistasi. Esimerkiksi ehkäisypillereitä määrätessä ei ensimmäisellä käynnillä ole välttämätöntä tehdä varsinaista gynekologista tutkimusta. Yleensä keskustelu ja verenpaineen mittaus riittävät. Lähtökohtana on, että vastaanotolla ei tehdä mitään, mikä sattuu tai tuntuu sinusta epämiellyttävältä.

Varsinainen gynekologinen tutkimus

Ennen varsinaista gynekologista tutkimusta lääkäri kertoo, mitä hän tekee ja esittelee tutkimuksessa käytettävät välineet. Gynekologinen tutkimus tehdään gynekologisella pöydällä, jossa jalat ovat harallaan jalkatuissa mahdollistaen lääkärille hyvän näkyvyyden. On tärkeää pitää lantio mahdollisimman rentona, vaikka tilanne tuntuisikin oudolta. Lääkäri tekee tutkimuksen hitaasti ja kertoo samalla, ovatko löydökset normaaleja.

Ensimmäiseksi katsotaan, ovatko ulkosynnyttimet, eli ulommat ja sisemmät häpyhuulet, normaalit ja limakalvot terveet. Mikäli immenkalvon aukko on pieni, ei emättimeen katsota. Jos aukko on suurempi, ja olet esimerkiksi voinut käyttää tamponia, pystyy emättimeen yleensä katsomaan. Apuna käytetään pientä instrumenttia, niin sanottua spekulaa, jolla emätintä avataan varovasti. Tarvittaessa tällöin voidaan pumpulipuikolla ottaa emättimestä näytteitä.

Seuraavassa vaiheessa lääkäri laittaa tutkimushansikkaassa sormensa emättimeen ja kohottaa sitä kautta kohtua. Toisella kädellään hän koettelee vatsanpeitteiden päältä. Kohtu tuntuu tuolloin käsien välissä ja voidaan arvioida onko se normaali. Munasarjat ovat aivan kohdun vieressä, ja niitä voi tunnustella samalla tavalla. Normaalisti tämä tutkimus ei satu lainkaan.

Joskus voidaan vielä varmistaa ultraäänellä pikkulantion elinten rakenne. Yleisintä on tehdä tutkimus emättimen kautta sisätutkimuksena, jolloin saadaan paras näkyvyys. Ultraäänitutkimus on mahdollista suorittaa myös vatsanpeitteiden läpi tai peräsuolen kautta, jos immenkalvon aukko on ahdas. Myös rintojen tutkiminen kuuluu gynekologiseen tutkimukseen. Kun lääkäri tekee tutkimuksen, hän opettaa samalla sinulle, miten pystyt itse koettelemaan rintasi. Lopuksi vielä keskustellaan, kerrataan löydökset ja sovitaan mahdollisesta jatkohoidosta..

Toivottavasti ensimmäinen käynti gynekologin vastaanotolla on sinulle helpottava ja myönteinen kokemus!