Pieni pyyntö, elämän kokoinen lahja

Joka viidennellä suomalaisella parilla raskauden alkaminen tuottaa ongelmia. Luovutettuja sukusoluja tarvitaan silloin, kun omia soluja ei ole tai kun raskaus ei ala hoitoyrityksistä huolimatta. Sukusoluja voi joutua odottamaan jopa yli kaksi vuotta, sillä lahjoittajista on pulaa.

Lahjoittamalla sukusoluja voi antaa elämän kokoisen lahjan. Lääkärikeskuksen Graviditas Lapsettomuusklinikka hakee sukusolujen lahjoittajiksi terveitä 22–35-vuotiaita naisia ja 20–45-vuotiaita miehiä.

Lisätietoa hedelmöityshoidoista ja sukusolujen luovuttamisesta saa palvelusivuilta tai suoraan klinikalta puhelimitse 010 380 2600 tai sähköpostitse lahja [at] graviditas [dot] fi.

Vanhemmuus perheessä johon lapsi syntyy

Sukusolujen vastaanottaja ei saa tietää luovuttajasta muuta kuin tietyt ulkoiset ominaisuudet, kuten pituus, silmien väri, hiusten väri ja etninen tausta. Hedelmöityshoitolain mukaan lapsella on oikeus halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyys 18 vuotta täytettyään. Luovuttajalla ja lapsella ei kuitenkaan ole juridisia oikeuksia tai velvollisuuksia suhteessa toisiinsa. Vaikka sukusolujen lahjoittajan biologinen perimä siirtyykin lapselle, on vanhemmuus perheessä, johon lapsi syntyy.

”Lapsen näkökulmasta hänen vanhempansa ovat ne aikuiset, joiden hoidossa ja huolenpidossa hän kasvaa. Kun lahjasoluhoidosta kerrotaan lapselle avoimesti ja hänen kehitystasonsa mukaisesti, lapsi kasvaa tietoon, että vanhemmat ovat häntä kovasti halunneet ja odottaneet. Luovuttaja on ihminen, joka on halunnut heitä auttaa”, kertoo psykologi Terhi Vihko Graviditas Lapsettomuusklinikalta.

Avoimuus on tärkeää

Kokemukset ja tutkimukset lahjasoluhoidoilla lapsen saaneista perheistä antavat vahvaa näyttöä, että avoimuus on erittäin tärkeä kerrottaessa lapselle hänen omasta alkuperästään. Eri ikävaiheissa lapsen mieltä askarruttavat erilaiset asiat: esikouluikäinen saattaa pohtia yleisemminkin miten vauvat saavat alkunsa, kun taas nuoruusiässä omaan identiteettiin liittyvät kysymykset ovat enemmän pinnalla.

”Nuoruusikäinen saattaa myös pohtia, haluaako hän käyttää oikeuttaan saada tietoa luovuttajasta. Tässä tilanteessa on tärkeää, että vanhemmat antavat lapselle asianmukaista tietoa, muun muassa luovuttajan tietojen rekisteröintiajasta ja siitä, ettei luovuttajalla ole velvollisuutta vastata yhteydenottoon”, painottaa Vihko. ”Lapsen ja vanhemman välisen suhteen ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että lahjasoluhoidosta voidaan puhua lapselle ja hän kokee, että asiasta on lupa kysyä vanhemmilta.”